Tämä nyt näyttää aikamoisen hirveältä vielä eikä se ole välttämättä huono juttu. Keskustelimme kurssilla siitä, mitä on internetin ja erityisesti nettisivujen pysyvyys: kun ulkonäköä voi muuttaa eestaas sekunneissa muutamalla kirjaimella ja sanalla ilman että siitä jää jälkeäkään, miten voimme dokumentoida edistystä, muutosta ja välivaiheita? Toivon, että näistä oppimispäiväkirjoista voin itse nähdä edistymiseni, toivon mukaan viikkoon kuusi mennessä tämä ei enää näytä tältä. Mutta nyt teen sen mitä itse osaan. Yritän malttaa olla muuttamatta tätä kauheasti viikkosyklien jälkeen.
Koodaukseni tähän asti on ollut aina ongelmanratkaisua: saa se tekemään haluttu asia ilman että se kaatuu. En kritisoi teknillisen korkeakoulun koodausoppia, osaanhan minä nyt pythonilla tehdä vaikka mitä, ja koodauksen soveltamiskursseja en koskaan käynytkään. Mutta huomaan olevani turhautunut siitä, että kun katson tätä koodirivistöä asenteeni ei ole "Mitä voin tällä tehdä ja luoda ja kokeilla?" vaan "Missä on tehtävä ja ongelma mitä minun pitää ratkaista? Missä on ohjeet?". Tässä korostuu ehkä suurin haasteeni tälle kurssille. Minulla on nyt työkalu jota jo ymmärrän ja jota olen jo käyttänyt, mutta aivan eri tavalla. Tuntuu samalta kuin Väline: Työkalu kurssilla, missä kirjoitin vasaralla. Ja se oli paljon hauskempaa kuin yhdenkään naulan seinäänhakkaaminen. Odotan tältä kokemukselta samaa, ainakin jälkeenpäin.
Nämä oppimispäiväkirjat itsessään vielä mietityttävät. Aionko kirjoittaa ja reflektoida, vai aionko kokeilla ja leikkiä ja näyttää enemmän kuin kertoa, mitä viikko piti sisällään? Ehkä tämä selkiytyy ensi viikolla kun jaksan oikeasti lähteä seikkailemaan ja puuhaamaan. Olen vain iloinen ettemme käytä VSCodea.