Tällä viikolla olin keskiviikon kipeänä, menin torstaina Oliverin kanssa Viroon viemään kankaita ja tulin perjantaina aivan kuistilla kouluun.
Kaikki tuntuu tahmealta. On vasta ykkösperiodin viikko kolme mutta tuntuu kuin olisi nelosperiodin viikko viisi. Asiat ei pysy päässä, asiat sakkaa ja takkuilee. En koe oppineeni mitään, en koe tehneeni mitään. Asenne sakkaa. Kuume ei ottanut alkuviikosta hellittääkseen,
Perjantaina piti varata aikaa ja näyttää Heikille missä mennään. En ole koodannut kakkostehtävää riviäkään. En ole halunnut en ole jaksanut en ole edes yrittänyt. Esittelin Heikille leiskaa jota olin miettinyt sivustolle ja ajatuksen tasolla leijailevia suunnitelmia, mitä minulla oli ja hän avusti kuten Heikki aina. Kävi kärsivällisesti läpi vaihtoehtoja, olisi varmaan koodannut sen minulle siinä hetkessä jos olisin pyytänyt. En tuntenut mitään, en motivaatiota aloittaa, en uteliaisuutta selvittää. Puhuimme .svg filttereistä ja calc() funktioista. En tuntenut mitään. Menin takaisin luokkaan ja halusin ryömiä ulos tästä kykenemättömästä, väsyneestä kehosta.
Koitin pohdiskella, mitä ovat "netille ominaisia elementtejä"? Lukupiireissä usein esiin nousseet käsitteet: hypertext ja internet monen sivuston linkitettynä vyyhtinä. Pysyvyys ja pysymättömyys, jatkuva muutos. Interaktio ja kursori ihmisen katsee ja sormen jatkeena. Miten saan nämä ympättyä tehtävään kun en halua edes piirtää sinne kissaa? Oppimispäiväkirjakin tuntuu ylivoimaiselta.
Oikeastaan nyt kun ollaan aiheessa miksi edes olla oppimispäiväkirja. Pystyn ihan hyvin selittämäään oppimistani ja perustelemaan valintojani ilman että olen ensin kirjoittanut ne tänne internetin bittiavaruuteen unohdettavaksi ja katoamaan. Ketä tämä hyödyttää että kiroilen itselleni kykenemättömyyttäni internetissä? Anteeksi Heikki joka näitä lukee. Vai lukeeko edes???? Kuka näitä lukee, minäkö?
Alan lisäämään tänne lähdekoodiin kaikenlaista outoa mitä kukaan ei tuu koskaan näkemään. Se tuntuu hauskalta. Mikään ei oo hauskaa.